Teemun isäkuukausi päättyi.
Täytyy tunnustaa, että tippa tuli linssiin eilenillalla. Ahdistus iski ku aattelin että se kaikki voimat vievä arki taas alkaa. Pakkohan siitä jotenkin olis selvitä. Nopeesti meni kuukausi, ihan silmänräpäyksessä. Teemu sai kokeilla välillä kahden lapsen kanssa kotona olemista ja miä sain muistella miltä tuntuu olla kerrankin ihan yksin jossakin jopa tunteja....
Ilokseni oon jonkinlaista tunnustusta saanu, että kyllä siinä kotihommissa kahden taaperoikäisen kanssa on työtä, vaikka toinen onki koira. Ja minuu virkisti muistaa taas miltä tuntuu käydä ihan yksin omilla asioillaan ja viipyä puolipäivääkin poissa kotoonta.

Alkupelostani huolimatta arkeen paluun eka päivä suju hyvin. Aamupäivällä käytiin maalla kävelemässä ihanassa kevätauringonpaisteessa koko perhe, ja Akukin sai repiä risuja ja juosta muovitörpäkön perässä taas ihan pienen glennisydämensä kyllyydestä, ja kyllä se nautti!
Teemun lähettyä töihin tulikin mamma kohta käymään ja nukahettiin päiväunille pariksi tunniksi koko poppoo, loppuilta menikin nopsasti normaalirutiineilla: Konstan syöttäminen, Akun pissatuslenkki, Konstan iltatoimet, Akulle ruoka, Konstan nukuttaminen yms.
Huomasin, että ne päiväunet teki itellekin tosi hyvää, jaksoin paljon paremmin, ja kun ymmärsin ajoissa  Akun viestit, että ulos pitää päästä, niin päivä sujui tosi hyvin ja siitä jäi hyvä mieli.

Ainii, Konstalle puhkesi tänään se kolmas hammas oikealle yläleukaan ja lisää on tulossa.