Tulipa lupaava otsikko...
On tässä taas mahtunut touhua muutaman päivän sisään, ettei meinaa äiti perässä pysyä.
Eilinen päivä oli ihan hurlumhei.
Aamuksi olin pitkästä aikaa varannut ajan kampaajalle. Teemu jäi hoitamaan lapsia kun suunnistin kevytsävyyn. Väriä laitettiin päähän, leikeltiin ja äiti nautti! Ystävällinen kamp aaja  laitteli  erikoishoitoja hiuksiin ja  päätti vielä suoristaa  aina niin kiharaisen  kuontaloni piikkisuoraksi. Voi että se olikin hieno! Olin ihan onnesta soikeena. Niin soikeena että kun kamp aaja ilmoitti hinnan olin täysin järkyttyny, niin järkyttyny etten osannu kuin maksaa. Olin edellisenä päivänä puolituntia kirpparilla pohtinu raaskinko ostaa 3euron laukun ja nyt pulitin kampaajalla käynnistä summan, jolla ois saanu 30 sellasta laukkua!

Yritin sitte nauttia kaampauksesta koko rahan edestä, ja Teemun lähdettyä kavereittenkaa illanviettoon päätin lähtä ulkoiluttamaan koiraa hiukset auki hulmuten ja jättää naistenlehdissäkin tuomitun hätäponnarin kotiin!
Kerrankin!  Toisessa kädessä koira, toisessa vaunut lähdettiin taittamaan matkaa, ja tukka , se hulmusi hienosti! Suoraan suuhun ja silmiin! No, hetki mentiin ja koiralle tuli hätä. Se kakkoshätä. Edellisistä hädistä oli jäänyt vähän hännän alle  minkä vuoksi toimitus ei heti onnistunut ja hätää jäi lisää hännän alle ja selvästi vaivaamaan koiraparkaa. Miäpä riensin hätiin, hulmuavine tukkineni, vaunut toisessa kädessä ja toisessa kakkapussi yritin auttaa epätoivoista eläintä, joka ei oikein halunnut ottaa apuani vastaan..
Hulmuavan tukan takaa en kyyristyneenä nähnyt mitään, ja lopputuloksena sitä hätää oli housuissani, taluttimessa, käsissä, vaununkahvoissa yms, ja edelleen koirassa... Hermo meni ja käänsin suunnan kotiinpäin. Tukka oli suussa ja silmissä enkä sitä viitsinyt sormillani siihen koskea, mutta päästiin kotiin ja eikun koiranpyllyä suihkuttamaan. Ihan ekaksi, kädet puhistettua kiinnitin päähäni sen ponnarin, ah, niin helpottavan, nopean ja kätevän ponnarin. Suihkuttaessani koiraa mietin että elämässä on tällainenkin asia mikä pitää tehdä, vaikkei halua.... Koira oli selvästi helpottunut ja kun sain sen kuivattua niin Konsta ähisi ja puhisi ja nenääni leijui ilmoitus, että seuraava potilas tulossa pyllypyykille.  

Erilaisten muiden lastensyöttö, vaipanvaihto yms. operaatioiden jälkeen lähdettiin Konstankaa kavereitten kanssa viettämään iltaa kokaten Italia-teemalla: Ravioleja, tortelliineja, tiramisua, Italia-lautasliinoja, oopperaa yms. kun sekoitettiin keskenään niin saimme hyvinkin vaikutelman italialaisnaisen kotikeittiö elämästä. Kaikki ruuat valmistettiin ihan itse ja siinä samalla opittiin näppäriä niksejä myös omaan kotikeittiöön.
Ilta hurahti nopeasti ja kotona odotti kärsimätön koira joka ruokittiin, ulkoilutettiin ja leikitettiin tyytyväiseksi vielä saman päivän puolella minkä jälkeen yritin vielä pakkailla seuraavan päivän vauvauinti ja hautajaisvaatteita ja harjoitella vähän laulua ja viimein maltoin mennä nukkumaan puolenyön jälkeen.
Teemuki tuli kiltisti hyvissä ajoin kotiin.

Tänään oltiin aamulla taas vauvauinnissa. Ohjelmassa oli valokuvaus. Saatiin vedenalaiskuva Konstasta sukeltamassa! Konsta tykkäsi uida ja polskutella muutenkin altaassa, touhu näytti ihan uimiselta.
Uinnin jälkeen lähdettiin sukulaisen hautajaisiin, jossa esitin kaksi laulua. Vaikka vähän jännitin niin silti mieleen  tuli  koko ajan oman isäni hautajaiset pari kuukautta sitten. Kappelissa tuntuu aika aina pysähtyneen.