Eipä tässä ihmeempiä.
Olin lähes yksinhuoltajana päivän : )
Aamulla Teemu käytti Akuu koirakaverin kanssa juoksemassa ja leikkimässä. Ja se oli sitte niin väsynyttä koiraa puoli neljään asti että!
Mummo kävi pitkon kanssa kahvittelemassa autonsa katsastuksen läpäisyä ja mamma kävi myöhemmin vahtimassa Konstaa sillävälin kun kävin Akunkaa lenkillä vesisateessa ....
Konstahan oli kävelyttänyt mammaa koko tunnin ja mamma-raukka oli ihan puhki...

Lenkillä huomioin, miten nopeesti lumet lähtee näin sateella, ja penkat oli ihan täynnä koirankakkaa sekä ihmisten jättämiä roskia (nehän ei ees maadu). Mietin, miten pienet lapset kulkee noita pyöräteitä, nuohtaako ne kaikki ojanpielet kuten ite pienenä... Siinä tulikin kohta kaksi alle kouluikästä nappulaa, tyttö ja poika, vastaan. Kahlasivat isontienvieressä olevan kotinsa lähellä olevassa hyvin matalassa ojassa jossa oli vielä osin jäätäkin. Mietin miten likasta se vesi on, kun se oli vielä mäen alla se kahluulätäkkönsä. Hyh!
Poika piteli käsissään isoa jääpalaa jonka oli siitä löytäny ja kun Akunkaa oltiin heidät ohitettu, niin poika alkoi imeskellä ja syödä sitä jääkönttiä! Pari sekuntia mietin, sitten huusin heidän perään: Ei kannata syödä sitä lunta. se on tosi likasta!
On meinaan Akukin eräät kerrat merkannu jut niitä paikkoja...

Mietin että kehtaako sitä toisten lapsille sanoa, (en tiiä mistä moinen epäily on tullu, ennenhän lapsia kasvatti koko kylän aikuiset) mut päätin sanoa edes jotain, ja toivon että tulevaisuudessa joku sanoo myös omalle nassikalleni vastaavassa tilanteessa!