Lauantaiaamuna lähettiin ajeleen kohti Järvenpään koiranäyttelyä. Perillä taas todettiin että ompa ahdasta, mut sekaan vaan! Aika pieni oli kenttä, ja valtavasti koiria puolenpäivän aikaan. Siinä sai ihan tosissaan häkinpaikkaa hakea. Pistettiin leiri pystyyn ja alettiin odottelemaan vuoroamme. Teemun isän perhe tuli tervehtimään meitä ja tutustumaan harrastukseemme. Olivat ensi kertaa koiranäyttelyssä. Toivottavasti tuleevat toistekin, vaikka se olikin aika moista odottelua siinä helteessä.
Konsta ei oisi malttanu olla hetkeekään paikallaan, koko ajan ois pitäny olla menossa, niimpä otin pojalle valjaat, jotta sain hieman pideltyä häntä aisoissa. Yritäpä olla tuonikäisen elohiiren kanssa paikoillaan metri x metri ruudussa... onnistuu jotenkuten, jos on hiekkaa ja pyöriviä pyöriä! Konsta alkoikin pyörittelemään rattaittensa pyöriä ja mättämään hiekkaa maasta vaunuihin ja sitä löytyi viellä illalla hotellillakin aluspaidan alta...
Kehässä Akun takapää ei meinannu pysyä ylhäällä yhtään ja kun isäntää hieman jänskätti, niin koirakin oli hieman levoton. Arvostelu oli siis eittäin hyvä, kaikki oli ok, mutta vaaleanpunainen nauha jäi saamatta ja kisa loppi siihen : (
Näyttelystä suunnattiin suoraan hotellille ja käytiin syömässä hotellin ravintolassa oikea ravintola-ateria!
konsta viihtyi syöttötuolissa syöden leikkipuhelimen johtoa....
Vatat täynnä ajettiin Teemun veljen perheelle, jossa oli muitakin sukulaisia talon ulkovuorenlaitto-talkoissa. Siinä vietettiin mukava parituntinen seuraten kolmen koiran touhuilua, lasten leikkimistä ja talkootöiden etenemistä! Emäntä oli tehnyt aivan mielettömän hyvää suklaakakkua, joka on kuulemma helppo tehdä. Kiitos reseptistä! Täytyy piakkoin kokeilla onnistunko ite yhtä hyvin....
Teemun selkä ei oikeen tykänny hotelliyöstä (siis korkeasta tyynystä ja siitä sängystä ...) itekin tuli rauhattomasti nukuttua, kun Aku vahti käytävältä tulevia ääniä ja ilmoitti aina, että uh! taas siellä joku menee! Konsta nukkui hyvin ja nautti pehmeästä vuoteesta.
Sunnuntaina lähettiin aamupalan jälkeen taas koiranäyttelyyn, samalle Järvenpään kentälle. Ja tietysti satoi!
Olin varustautunu rinkallisella sadevaatteita itelleni ja Konstalle ja tarpeeseen tulivat. Kurahousut oli tosi hyvät. Vaikka sade taukosi ja muuttui pieniksi tihku-kuuroiksi niin maa oli märkä. Konsta kaiveli taas hiekkaa ja multaa sadehousut ja saappaat jalassa sekä pyöri väsyneenä valjaissa ympyrää, kunnes viimein nukahti Akun kehän loputtua.
Aku oli tänään hyvä! Sai laatuarvosteluna erinomaisen ja oli paras uros 3. Eli kolmas näyttelyn glenniuroksista! Hyvä Aku! Nii, ja varasertikin tuli!!!
Koti kun päästii kolmen maissa ni miä lähin lastenkaa suoraa mammalle, jotta Teemu sai nukuttua ennen töihinlähtöä. Aku jakso vielä maalla juosta yllättävän paljon ja Konstakin jaksoi haravoida ja harjata ja kävellä ja keinua ym. Kotimatkalla kävin vielä Konstankaa viemässä iskän haudalle poimimani kukkakimpun. Konstan meno ei pysähtyny sielläkään. Pojan kun laski maahan niin se vaan käveli ja käveli ja kikatti ja käveli. Mietin, et mitenköhän pitkälle se oikeen kävelis, ennenku kattois et tuleeko kukaan perässä.... En alkanu kokeileen...
Hautausmaa oli tosi kaunis! Aurinko paistoi puiden lomasta, ruoho oli vihreää ja leikattu siistiksi, haudoilla oli paljon kukkia ja linnut lauloi ja lenteli puiden välissä. Siinä hetken katselin sitä kaunista rauhallisuutta ja aattelin miten kaukana tuntukaan olevan kaikki arkinen kiire ja aherrus. Ihmisen ruumis kun oikeen ahertaa ja ahertaa niin siellä se sitten pääsee lepäämään kauniissa ja rauhallisessa paikassa. Pitäisi oikeen useemmin mennä hautausmaalle nauttimaan tosta rauhallisuudesta ja kesän kauneudesta. Nyt ainakin oli ihana käydä tollasen vauhti-viikonlopun jälkeen rauhoittumassa ja tietysti oli hyvä päästä käymään iskän haudalla, jonne olin jo pitkään kaivannu käymään.
Kommentit