Ompa kuukausi hujahtanut nopeesti.

No, onhan tässä touhua riittäny.

Konsta on aloittanut sen osa-aikahoidon, mikä on sekoittanut pienen miehen elämän aikalailla. Ei o helppoo. Äitiä on tullu usein ikävä. Yleensä itku alkaa jo aamulla kotona kun lähetään. Nukkumaa! Nukkumaa! Äiti hakee! kipin kapin! Herra on itkeny sydäntäsärkevästi. Mutta nyt kymmenen kerran jälkeen on Konsta jo alkanu hyväksyä asian. Useion poika kyllä kotona kertaa mitä kaikkea Sirpalla on tehty ja nähty, mutta sitten kun se lähdön aika on tullut niin itkuksi on mennyt. Ja ensimmäisten hoitopäivien jälkeen Konsta itki kotipäivinäkin aina yks kaks että äiti hakee tai jos iskä oli koirankaa lenkillä niin sitten itkettiin iskää hakemaan.

Konstan sanavarasto laajenee, juttua ja höpötystä piisaa ja useiden sanojen lauseita kuullaan. Viimeksi hoidosta tullessa Konsta kertoi takapenkiltä, että: pappa leikkasi leipää leikkurikoneella. Laulujen sanoja tulee myös pitkä litania, ja numeroita herra saattaa joskus luetella kymmeneen saakka (aika harvoin tosin). Mut tuntuu että kuukaudessa ja etenkin kahdessa Konstan kehitys on ollu ihan valtava!

Aku on nyt mielestämme rauhottunu kovasti. liekö syynä ikä, koulutus vai mikä mut miäkin tulen sen kanssa hyvin toimeen. Ja itekin oon aika hyvin syksyn ja joulun väsymys/masennuskaudesta selvinny. Yhtenä päivänä jaksoin käydä kaksi kertaa Konstankaa ulkona, päiväunien nukkuminen on auttanu huimasti, sekä mamman apu vuodenvaihteessa.Rutiinit on selkeyttäny myös päivää ja kun konsta nukkuu omassa sängyssä yönsä niin miäkin oon saanu suhtkoht hyvin nukuttua eikä maailma kaadu enää herätessä niskaan :) Selkä on miulla alkanu kiukutella. Kovalla istuminen ja nukkuminen on välillä ihan tuskaa. Maha on edessä kumartuessa, joten lelujen yms. keräily lattialta tuottaa hankaluutta.

Kenkä-Hermannin rakenneultrassa selvisi, että Hermanni käyttää korkokenkiä :) ja kaikki oli hyvin kehittyny ja näytti olevan kunnossa.

Tässä näitä kuulumisia näin pikaisesti.