Kolme yötä jouluun on!
Joulutunnelma ei ole oikein vielä päässyt puraisemaan meikeläistä, mutta tänä aamuna huomasin laulavani Konstalle joululauluja. Lumiukkoa ja Sylvian joululaulua. Eilen kävin kaverini synttäreillä, ja heille oli jo aito kuusi tuotu tupaan ja koristeltu. Siitä kyllä välittyi aito joulun tunnelma. Päällimmäisenä meillä on ollu varmaan talon myynti ja siihen liittyvät ruljanssit. Mutta joulu tulla jolkottaa. Kaikesta huolimatta.
Joulukortit saatiin ajallaa lähtemään ja itekin ollaan jo saatu nauttia joulukorttien tuomasta ilosta. Kyllä ne itseaskarrellut kortit on sitte kivoja. Mutta itsekin jouduin tyytymään tänävuonna valmiskortteihin. Yritän petrata ensijouluksi.... Ja kauniita ja kivoja katsella on nuo valmiskortitkin, kieltämättä.

Huomenna suunniteltii et haetaan kuuset. Aattona suunnittelin jos menisin mamman ja Konstankaa käymää iskän haudalla ja jossain noista aaton jumalanpalveluksista. Aatoksi mennää mummolaan koko perhe ja sinne tulee myös käly miehineen ja mamma. Eli oikein mukava perhejoulu tulossa. Glögiä, suklaata, jouluruokaa ja yhdessäoloa. Otetaan pelejä mukaan ja pukki tuo varmaan Konstalle puuhattavaa.

Konsta laski tänään seitsemään. Kaksi kertaa. Muutamapäivä sitte herra söi isolat ruokalautaselta jossa oli kukkia reunoilla ja miä laskin niitä sille. Tänää herralle piti lukea numerokirjaa aamulla ja kun herra kävi syömään niin alkoi sormella pyörittää oman lautasensa reunaa ja laski samalla yk-ki, kak-ki, koo-me, neeä, vii-i, kuu-i, seittämä.

Toissapäivänä käytii rakenneultarssa kurkistelemassa Ilmaria. Hänellä oli painoa huimat 20g ja pituutta 4,5 cm ja kädet jopa 2,5cm. Siellä se jumppasi, venytteli jalkojaan ja vilkutti käsillä ja sitten kävi väsyneenä nukkumaan.

Oikein hyvää joulunaikaa kaikille!