Konstan kanssa olimme viikon partioleirillä yhdessä viidensadan muun partiolaisen kanssa.
Mukavaa oli, ja rankkaakin välillä.
Konsta viihtyi hyvin, mitä nyt vierasti koko ajan. Mutta touhusi hiekkalaatikolla, kiikkui ja keinui, laski liukumäessä, työnteli maitokärrejä, tiskasi, osallistui leiriolympilaisiin, hakkasi vasaralla armeijaparakkien  vanhoja raunioita, maisteli erilaisia ruokia, löysi mielettömästi hienoja keppejä ja kuralätäköitä, oli rastimiehenä arviointi-rastilla, pesi käsiä, leikki rantahiekassa, itki ja nauroi. Ja nukkui hyvin yönsä teltassa.

Itekin tykkäsin hurjasti olla pitkän tauon jälkeen taas leirillä. Ja perheleirillä ohjelma ja oleminen oli vapaampaa, toki arkihommiin meni meillä suurin osa ajasta, kun Konsta kainalossa piti kaikki tehdä.
Rankempaa oli mitä kuvittelin, mutta oon tosi tyytyväinen että tuli lähdettyä. Vähän haikea mieli jäi. Viikossa ehti jo tottua porukkaan. Mutta kyllä oli ihanaa tulla kotiinki.