Pitäs olla jo nukkumassa. Aamulla aikanen herätys. Ja taas edessä se ärsyttävä ja uuvuttava pakkaaminen.Tuntuu että koko elämän täyttää jatkuva lasten vaihtovaatteiden pakkaaminen ja pukeminen ja ruuan keksiminen, hankkiminen ja laitto. No sitähän se on elämä. Mutta eläminen tässä rempan keskellä on uuvuttavaa sikälikin että vaatesäilytystilat on surkeet ja kaikki lojuu eteisessä röykkiöissä. Ja joka tanan kerta vaatteita pitää metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ja juuri kun oon saanu ulkovaatekasan molemmille muksuille valmiiksi eteiseen niin nuorimmainen innoissaan tulee ne peuhaamaan tai kantaa kenkiä, hattuja tai sukkia pitkin taloa. Tai pukeutusmisvaiheessa molemmat juoksee vain karkuun. Ja siinä vaihtovaatteitten pakkausvaiheessa yleensä molemmat joko kiukuttelee tai sitten toinen haluaa syliin ja toinen vaatii leikkiseuraa ja koira pyörii jaloissa kun haluaa ulos. 

Tänä aamuna pakkasin lapset mammalaan ja ruuat ja juomat kaikki mukaan ja taas mammalasta lähtiessä pakkasin samat kamat takasin. Pääsin sitten onneksi omaan harrastukseen, mutta siihenkin aikaan yleensä pitää miettiä onko ruokaa kaikille yms. Ja nyt kun tulin kotiin niin taas on edessä se päivähoitoreppujen pakkaus ja miettiminen mitäs huomenna syödään. Niitten lomassa pitäs tehä töitä ja auttaa rempassa.

Kyllähän se pakkaus ja muu kodinhoito pitäs jaksaa ihan reippaasti tehä, mutta jostain syystä alkaa olla taas tutut uupumuksen oireet. Yöt tulee nukuttua huonosti, sehän verottaa kummasti päivän virkeyttä. No, jos se sitten joulunjälkeen helpottas, kunhan sinne sitkuttelee. Onneksi on mamma ja mummo jotka on käyny auttamassa :)