Kyllä ne rutiinit on niin mahottoman hyvä juttu. Konsta-kukkuja on jotenkin saatu aisoihin, nyt poika käy yheksältä nukkumaan. Muistelen että kukkui joskus kymmeneen-yhteentoista. Ja parintunnin päiväunetkin nukkuu. Ja täytyy myöntää että kyllä omakin elämä tuntuu selkeämmältä kun on joku ruotu ja säännöllisyys. Tietää mitä tuleman pitää. Nyt kello ei ole vielä yhdeksää, ja molemmat lapsoset kävivät äsken nukkumaan!!

Ruoka maistui tänään taas Sanni-neidille. Ilmeisesti hampaat alkaa kaivautua esiin ja neitokainen on ollut vielä normaalia äkäisempi pari päivää. Ei haluaisi olla lattialla (paitsi Konstan huoneessa) ja maitoa on litkinyt enimmäkseen. Tänään meni jo normaaliherkku peruna-porkkanasose, hedelmäsose ja illalla vielä vadelma-kaurapuuro. Konttausvaihe on jääny nyt jonnekkin hampaanteon taakse. Neiti etenee konttauksen ja ryömimisen välimallilla ja aika hitaasti. Mutta tietää miten eteenpoäin pääsee, ellei kitinästä ja turhautumis-äää:n huutamisesta huolimatta kukaan ole hänelle haluttua esinettä antanut. Konsta on myös ystävällisesti antanut sannille välillä leluja tai katsonut suurennuslasilla onko sannin jalka kipeä.

Sannin on aikamoinen korkkiruuvi puettaessa. Tässäkin veljensä vastakohta. Neiti ei meinaa millään viihtyä kahta sekuntia selällään jotta vaipan saisi vaihettua. Saatika vaatteet...

Konsta on kovasti auttanut iskää lumitöissä sekä polttopuiden kantamisessa. Ja tietysti äitiä pesukoneen ja kuivausrummun täytössä. Välillä herra elää niin muumien maailmassa että meinaa todellisuus unohtua. Herra leikkii kohtauksia muumeista ja muistaa niitä kyllä ihmeen hyvin, vaikkei olisi pitkään aikaan katsonutkaan.