Nii-i, nyt se tapahtui. Poika otti ensiaskeleensa, ja niitä oli useita. Ja tietty mahottoman kikatuksen kanssa : )

Vietettiin äitienpäivää isommalla porukalla mummolassa me, mamma ja mummo. Kahvittelun jälkeen Teemu ja mummo alkoivat houkutella Konstaa kävelyharjoituksiin sohvalta Teemun sylistä muutaman askeleen päähän mummon luokse. Konsta innostuneena lähti matkaan, mutta mitä teki mummo? mummo peruutti!
Ja Konsta seurasi huoneen poikki! Ja puolessavälissä ilme kirkastui oivalluksesta ja kovan kikatuksen saattelemana herra tepsutteli eteenpäin. Siinä ooltiin sitte kaikki vähän ihmeissään. Mitäs tässä oikeen tapahtui? Kyllähän se pari askelta ilman tukea on sylistä syliin menny, mutta että huoneenpoikki. Hyvä mummo kun peruutti!

Konsta on parin päivän aikana myös keksinyt kiipeämisen. Lauantaina oltiin kaksostyttöjen synttäreillä ja konsta tutki tyttöjen huoneessa hyllykön alle parkkeerattua kävelytukivaunua, miä istuin vieressä ja juttelin toisen äidin kanssa, joka yhtäkkiä hämmästyneenä huudahti, että katos Konstaa missä se oikeen on!
Poika oli puolimetriä lattianpinnasta, kirjahyllyyn kiivenneenä! Ja sen viiden sekunnin aikana, jonka käänsin katseeni juttukaveriini.... Ja ikäänkuin oisin kysyny että miten? Poika esitti taitonumeronsa uudelleen: ensin kävelyvaunun päälle seisomaan ja siitä olikin helppo laittaa jalka ekalle hyllylle ja ponnistaa seuraavalle ja kolmannella hyllyllä odottaisivatkin jo ne kivat pehmolelut......

Pottaharkat on myös aloitettu. Konsta on nyt neljä kertaa tehny pyydettäessä (tai sattunu sopivasti hätä samaan aikaan) pissat pottaan. Ihan tässä parin päivän aikana. Luin jostaa vauva-lehestä vaipattomista vauvoista, mikä perustu pitkälti ilmeiden tulkitsemiseen ja siihen käytännön kokemukseen että äiti oppii tietämään että esim. syömisen jälkeen tulee hätä ja kun hätä tulee ni sitte  hoetaan että pispis  jne. vauva artikkelin mukaan oppii sanan ja teontunteen yhteyden ja oppii tekemään pyydettäessä.  En tiiä onko se vaikuttanu, mut oon systemaattisesti aina ku poika on sattunu pissaamaan niin että on nähty, niin iloisesti sitä pispis -Konsta pissaa juttua hokenu (ja seurannu miten keittiön valkoinen matto muuttaa väriään keltaiseksi) Niin kokeilimpa äskettäin sanoa aamupesulla lavuaarissa että pispis ja Konstahan tekikin pissan! Ni sitten äkkiä pottaa ettimään kaappien kätköistä... Että tällasta pissajuttua....

Mut että Kävelee se! Ja pissaa ja kiipeää! On siinä velikullassa vahtiminen!

Ainii, lauantaina käytiin Karhulassa uimassa kolmistaan.  Ku ne omat  vauvauinnit loppu, ja  tonneki päästii vasta jonoo, ni keksittii sitte mennä sinne heti varsinaisen vauvauintivuoron jälkeen. Ja se oli hyvä idea! Vesi oli vielä tosi lämmin, toki alkoi hitaasti viilentyä, ja Konsta tykkäsi polskia ihan mahottomasti. Herra lätsytti vettä innoissaan ihan koko ajan, ja sukelteli tottuneesti eikä epäröiny lähteä äidin sylistä iskän syliin ja päivastoin. Aattelinki huomen perua jonopaikkamme. Meidän taidot riittää itsenäiseen uimiseen perheen kesken ja voidaan luovuttaa paikkamme jolleki kuka ei oo esim. vielä käyny vauvauinnissa.

Aku elää normaalia glennielämää. Turkki ois ehkä nyppimistä vaille, mutta vielä pitää pari näyttelyä odotella. Kuuma sillä on siinä palttoossaan. Aamulla aikasin ja illalla myöhään on kävelylenkit tehtävä. Päivällä herra väsähtää jo korttelin kiertämisestä. Herra pistää sillon potslojo varjoon. Eikä halua jatkaa matkaa. Ollaan otettu kyllä juomapullo sille aina mukaan ku lähetään kävelemään.
Teemu parturoi Akun korvat tänää näyttelyä varten ja harjailtu ollaan kovasti.