Nopea poika oppimaan tuo Konsta.
Äijä kävelee jo ihan itsenäisesti, toki harvoin ja lyhyitä matkoja, mutta kuiteski.
Pullaton kuukausi jatkuu meillä. Vielä ollaan pysytty linjassa! Tänää oli itelläni vaikee paikka olla syömättä puolenpäivän jälkee yhtään piparia, mut muuten on menny hyvin. Tajusin piparihyllyn luona tänää et jos saa kerta syödä yhden piparin kahvinkaa niin sen kokoahan ei ole rajoitettu! Etin siis kaupan suurimmat suklaapiparit : )

Sururyhmä jatkui eilen pitkän tauon jälkeen. oli mukava tehtävä jossa kuunneltiin musiikkia ja sen aikana valittiin pöydällä olevista kuvista joku mikä toi itelle mieleen jotakin jonka halusi sanoa. Surusta, kuolleesta tai ihan muuten vaan. Ite valitsin kaksi kuvaa. Toisesta jossa oli teeret soitimella tuli iskä heti mieleen, kun sille oli riista ja metsä niin sydäntä lähellä. Ja toisessa kuvassa oli käsikädessä mikä toi mieleen uneni heti iskän kuoleman jälkeen jossa olin pieni ja menin iskänkaa käsi kädessä sisälle. Oikein tunsin unessa miten isän käsi oli iso ja lämpöinen oman pienen käteni ympärillä.

Sain luettua viimein myös lainaamani kirjan Maurice Rawlings Kuoleman tuolla puolen, mikä oli ihan mielenkiintoinen. Siinä amerikkalainen sydänsairauksien erikoislääkäri mm. kuvaa elvytetyjen kertomuksia rajakokemuksista. Kirja ainakin pisti ajattelmaan miten elää elämää, kuolemaa, uskoa Jumalaan ja sitä miten voi esim parantumattomasti sairaiden kanssa jutella.