Käytiin aamusella tutustumassa koko perhe ( Aku jäi kotivahdiksi) Konstan tulevaan uuteen hoitopaikkaan.

Oikein mukavalta vaikutti, sekä hoitotäti Sirpa, että toiset lapset. Talon takana oli heti metsää, jossa ulkoilevat paljon päivittäin. Oli pulkkamäki, kota, iso puuauto (jonka rattia Konsta muisteli vielä kotonakin) ja mukavilta vaikuttavat leikkikaverit, yksi tyttö ja kolme poikaa. Helmikuussa aloitetaan ja sitten näkee kuinka alkaa sujua. Vähän tässä itteäkin jännittää, mut hyvin se varmaan menee. Konsta menee hoitoon kaheksalta, syövät aamupalan, ulkoilevat ja syövät lounaan ja sitten jo yhen maissa haetaankin Konsta kotiin päiväunille :)  

En tiiä mikä tolla Konsta-herralla taas oli tänäiltana. Uhmaa, kurkkukipua vai yliväsymystä, mutta taas oli iltapuuron aikaan sellanen huuto, ettei siitä meinannu tulla loppua. Herra huusi puuroa, vaikka sitä oli lautasella nenän edessä, eikä suostunu syömään. Huusi vain. Viimein sain pojan rauhoittumaan kun sanoin, että mennää laittaan pyykkikoneeseen pyykkiä. No, pesuhuoneessa kun herra ei saanutkaan siivota lattialastalla, vaan äiti ohjasi pukuhuoneen puolelle siivoamaan, niin taas repesi. Yhtä huutoa kurkku suorana. Sitte herra alkoi huutamaan pamaania (banaania) no, mennää ottaa puuroa, sanoin ja kun päästiin melkein keittiöön, herra muisti yhtäkkiä keskenjääneen pyykinlaiton ja alko huutaa sitä. Kurkku suorana juosten huoneesta toiseen. Sylistäkin vaan kampesi koko ajan pois. Viimein herra rauhottui kun aloin laulaa ja herra toivoi peikkoa. Suostui jo syliinkin. Vähän aikaa pidin poikaa sylissä ja käytiin pöydän ääreen lukemaan muumi-kirjaa ja sitä selatessa suukin aukeni puurolusikan edessä ihan huomaamatta. Pamaanii! herra vaati ja saikin. Mutta suostui syömään myös puuron samalla kun äiti puhui suunsa kuivaksi muumikirjasta keksittyjä tarinoita. niin meni koko puurolautanen, herra rauhoittui ja nukahti nopeasti, mutta olipa homma ja huuto.