Menee näköjään vauhilla. Lokakuukin.
Ollaan podettu flunssaa, koko perhe. Mutta nyt ollaan jo melkeinpä terveitä.
Konsta on ollu maidottomalla ruualla viikon. Hieman vatsan toiminta parani, mut en osaa sanoo, oisko se ollu kuiteski se hampaat ja rauta mikä mahan sekotti. Entistä puuroa poika oli saanu pitkästä aikaa tänäiltana.
Oli hihkassu et Amproo! ja sit oli lusikka viuhunu! Herra oli "hieman" ronkeli tavallisille puuroille.
Ei kelvannu, kaurapuuro, ei riisipuuro, ei kauraruispuuro, ei vaikka höystin millä. Mutta alkoi ne aamut hedelmäsoseella, soijamaidolla  ja leivälläkin : )

Talonvaihtokuume on kova. Lähes tuskallinen ajoittain. Toisaalta ei oo mikään kiire, oma vanha pitäs myyä alta eka pois ja rauhassa katella uutta. Mut nyt on tässä toisissamme pitelemistä ettei ihan lähe mopo käsistä.
Ollaa muutamia myynnissä olevia käyty katelees, jotta saatas vähä tuntumaa markkinoihin, millasia taloja on olemassa, mitä talolta ite toivoo yms.

Käytiin kaverini kanssa marttakerhossa. Lupailtiin vähä et liityttäisiin tai ainakin kokeiltaisiin synnyinseutumme marttayhdistykseen. Ihan mukavaa siellä oli. Miusta oli muvava, kun suurin osa oli niitä samoja rouvia, kuin silloin ku olin äitin mukana pienen marttakerhossa ja kudontapiirissä. Tuli vähä sellain olo, etteiois pois ollukkaan. Ja mieleeni tuli heti se tunne ja tunnelma jota on vaikee kuvata. Sellainen lämmenhenkinen, ihan kuin ois ollu perhe koolla. Ja kävin miettiin, et niihän se toisaalta oliki eräänlainen turvallinen perheyhteisö miulle pienenä, se marttakerho.

Mitäs muuta... eikai täs mitää ihmeempiä.