Tänään Ronkelin perhe oli match showssa, eli leikkimielisessä koiranäyttelyssä. Näyttelyalueena oli lähellä oleva koulun urheilukenttä. Ekasta kehästä Aku sai punaisen nauhan, toisesta pötkön koiranmakkaraa ja kiitokset osallistumisesta. No, edellisessä "mätsärissä" tuomari kyseli että onkos koira sekarotuinen, kun ei ollu moista aiemmin nähny ja sijoitti akun viimeiseksi.. Lähdettiinki tänää sillä mielellä että saa vähän koira tekemistä ja käyhän se samalla näyttelyharjoituksesta ja jos vaikka tapaisi tuttuja. Ja nähtiinki muutama : ).

Viime tiistaina piipahettiin myös mätsärissä, mut ilman koiraa. Tehtiin Ronkelin perheen ensimmäinen pyöräretki. Konsta oli aika väsyny ja tuijotti vaan eteenpäin mentäessä. Takastullessa nukahti loppumetreillä tarakalle :). Oli vähä outoo olla tollasessa koiratapahtumassa ilman koiraa. Tuntu että jotain puuttuu, ja välillä mietti, et milloos meijän vuoro tulee. Toisaalta näki paljon enemmän, kun oli aikaa seurata mitä kehissä tapahtuu ja jutella tuttujen kanssa.
Itse ajoin ekaa kertaa lapsi tarakalla, ja kyllä oli varovaista menoni. Piti opetella pitämään tasapainoa uudella tavalla, eikä pyörää ajon lopuksi voinukkaa heittää kylelleen ruohikolle..

Tänää Konsta oppi kiipeämää sohvalle! Kääk! Nyt sitä ei voi jättää silmistä hetkekskää! Hienosti poika osaa myös jo melkein tulla jalat edellä sohvalta pois, mutta kyllä on iskällä ja äitillä kova homma pysyä viikarin perässä, se kun omaa myös nykyään sen oman itsepäisen tahtonsa, joka on yleensä juuri päinvastainen kuin vanhempien tahto....