Katolla oli tuulista. Itekin pääsin tehtäviin huipulle. Sain avustaa aluskatteen laitossa. Korkeuteen tottui. Ensin hirvitti jo tikkaitten yläpäässä, mut päivän ku oli katolla kiikkunu ni jo itekin seisoi  melkein ihan reunalla :) Hurjalle näytti ukon touhu. Seisoi räystäslaudan päällä naulapyssy kädessä ja hoputti meitä kahta apumiestä että pitäs mennä laajennuksen päälle aluskatetta nitomaan ilman minkäänlaisia tukilautoja, pelkkien kattotuolien varaan. Hullu. tai apina. Mutta niin siitä selvittiin. Eikä kuudenmetrin pudotus entisen varaston sementtilattialle tuntunut enää miltään kun siihen pisti aluskatemuovin näköesteeksi... Apumies-Osari tuli kaikesta huolimatta vielä seuraavanakin päivänä ja sitten pähkäiltiin piippua, miten saada muovi piipun ympärille mahollisimman tiiviisti... sitä sitten pähkäiltiiin... koko päivä... mutta saatiimpa valmiiksi!  Oikeestaan siellä korkeella katolla oli aika kivaa.

Seuraava työkohde oli turvallisempi, mutta epävmukavmpi. Asennettiin ukon kanssa tuuliohjaimia välikattoon. Valoisaa oli, kiitos aluskatteen, mutta ahdasta ja pölyistä. Ja porani halus aina ruuvata vinoon. Kumma kone. Teemu sai vielä seuraavana päivänä laitettua villojakin niin mukavasti, että koti tuntu taas paljon lämpösemmältä :) Ilöman välikaton villotusta oltiin kuin teltassa. Ulkoa kuului kaikki äänet aika selvästi, sadesuojana ollut pressu lepatti ja edellisen yön sadekuuron ropina kuului tosi selvästi.