Viikonloppu hurahti siis noissa otsikon merkeissä : )
Lauantaina oltii Kouvolassa näyttelemässä koiraa koiranäyttelyssä. Vettä satoi enempi ja vähempi riputtelemalla. Oltiin varustauduttu sateeseen hyvin, matkassa oli myös jo partioleirillä hilpeyttä ja keskustelua herättänyt suihku/vessatelttamme : ). Yllättäen viereen kohosi samanlainen teltta, joten ei nolota enää yhtään : ) (vaikkei kyllä aiemminkaan) Sillä erotuksella tosin, että meijän vessassa satoi, oltiin unohettu kupolinpäältä muovisuojus kotii.... Pääosanesittäjä, koiramme Aku sai erinomaisen laatuarvostelun ja varasertin kotimatkalle.

Sunnuntaina oltiin Heinolassa koiranäyttelyssä ja siellä Aku sai hieman huonomman arvostelun. Mutta tulipa Heinolan jäähalli nähtyä :) niin se matkailu avartaa : ) Loppupäivä meni sairastelun merkeissä : Teemu oli flunssassa ja miulle pamahti oksennustauti. Ihan sika kaamee olo! Teemu "vähemmän kipeenä" joutu hoitamaan lapsia. Kummasti se oksentaminen sitte helpotti oloa ja tänään oonki ollu jo lähes terveen tuntuinen, mitä nyt jatkuvaa päänsärkyä oon päivän potenu. Ilmeisesti se Konstanki taannoinen oksentelu oli siis vaan mahatautia, eikä maitoallergiaa kuten epäiltiin. Mut se kyllä autto vierotukseen. Rintamaito on jääny pois lähes kokonaan eikä poika enää tarvi sitä illalla nukahtaakseen, eikä oo yölläkään viikkoon sitä saanu.

Kukkaruukusta takaisin asiaan: Tänäaamuna tutkiessani aamupuuron matkaa mahalaukkuun ja lähinnä sitä että pysyykö se siellä, hurautti mamma meille, ja vaikeroi kadonnutta kännykkäänsä. Siitä alkoi kadonneeen puhelimen metsästys: soittelin kännykälläni mamman puhelimeen auton luona - tuloksetta. Sitte hurautettiin maalle ja etsittiin sisältä ja ulkoa ja jatkuvasti puhelimeni hälytti mamman puhelimeen. Mamma muisti että oli laittanu sen repsikan puolelle auton konepellille, ja ajatellu, et siihen sitä ei ainakaan sovi unohtaa....  Lopulta lähettiin takasin kaupunkiipäin, mamma käveli perässä ja miä ajoin aina pienen matkan autolla eteepäin ja kuunneltii kuuluuko soittoääntä missään.
Melkein kilsanpäässä alkoiki tuttu soittoääni raikaamaan! Ja voi sitä onnea!! Mamma oli jo melkein luopunu toivosta. Hyvä juttu ettei tarttinu alkaa uusimaan numeroit yms. Me naiset....!

Kahtena yönä on Konsta jo nukahtanu ihan melkein muitta mutkitta ja miäki oon saanu yöni hyvin nukuttua! Ihan tässä on olo kuin uudesti syntyny! Tänää en esimerkiks hermostunu kertaakaan! Jaksoin tiskata, tehä ruuat, pestä pyykin, leikkiä Konstankaa, ulkoiluttaa koiraa, ettii sitä kännykkää ja tehä viel illalla pannarin!