No kappas, johan tässä on viikko vierähtäny ihan huomaamatta.
Akun vatsan toiminta on näytellyt pääosaa kuluneen viikon aikana.
Raukalla oli ripuli.
Joko sai kuraojasta pöpön tai sitten vanhan puunkarahkan silppu oli herkälle vatsalle liikaa, mutta nyt vasta alkaa olla koira kunnossa. Aku on syöny kaurapuuroa, ja ollut pelkällä piimällä  mut apteekin lääkkeet toi ilmeisesti sen lopullisen avun sekä kanariisi-ateria. (Kiitos kaikille hyvistä neuvoista!)
Itelläni meinas mennä hermo kun koira halus lähes puolentunnin välein ulos ja joka kerta oli Konsta puettava ulkovaatteisiin mukaan. Koiratarhasuunnitelmat sai kummasti vauhtia.....
Nyt Aku raasu on vaan hirmu laiha. Ei lupaa hyvää tuleville näyttelyille :(

Teemu on sairaslomalla kun pelatessa oli joku astunu jalkapöydän päälle. Pöydänreuna on vieläki turvoksissa.

Ite olin toisessa sururyhmän tapaamisessa maanantaina. Mukana oli myös isän siunannut naispappi, joka edelleen oli yhtä sympaattinen kuin hautajaisissa. Kiitin jälleen kerran häntä miten kauniisti hän puhui hautajaisissa ja oli todella aidon ja läsnäolevan tuntuinen.

Konsta on epähuomiossaan seisonut pari kertaa ilman tukea sekä tehnyt retken kahden askeleen päähän äidin jalasta pitkin sohvanreunaa. Aika itkuherkkä kaveri nykyään. Kitisee turhautuneena jos jää jumiin jonnee ja jos pyllähtää istumilleen niin itku pääsee. Ekat askeleet kengät jalassa on herra ottanut ja eilen takoi Akua puisella paistolastalla kuonoon (Aku ei ollu toks moinenkaa) Tänäänki sai Konsta taputtaa koiraa kylkeen ihan huoletta ja olan takaa eikä Aku edes tassuaan heilauttanu! Hyvä Aku!