Eipä tässä oikeen ehdi kirjoittelemaan, kun koko ajan on touhu päällä.
Nyt kun Konsta osaa kävellä ja meno muistuttaa jo välillä juoksemista, on alkanu sanojen harjoittelu!
hauva on nyt kova sana. Sitä Konsta toistelee usein kun näkee Akun (eli melko usein), aina kun miettii että missä Aku on ja aina kun kuulee koiran haukuntaa. "Hauva" tulee jo tosi hyvin. Harava on ha-va-va-va ja sama sana sopii kaikille missä on vähän vartta, on se sitte vessaharja tai lapio. Ilmeisesti noiden va-tavujen määrä kertoo esineestä : harja on vaan ha-va-va siinähän on lyhyempi varsikin.....
Lammas ja mamma tahtovat Konstalta mennä vähän sekasin. Lampaasta puhuttaessa Konsta sanoo amma ja mammaa konsta kutsuu mmm-ma ja mummo on vastaavasti mmm-mo.
Nenästä on tullu kiinnostava juttu. Iskän ja äitin nenää Konsta osoittelee sormella ja kuulin pojan sanovan että äne. Oikeet kirjaimet siis jo löytyy : )

Konsta osaa jo itse kiivetä pirttipöydäntuolille ja siitä näppärästi pöydän päälle... sekä itse kiipeää pöntön päälle ja vetää vessan! oikeen kivoja ja hyödyllisiä taitoja :) saa olla äiti ja isä silmät selässäkin jatkuvasti.
Iskä on opettanut Konstan pelaamaan jalkapalloo. Poika potkiskelee palloa ja välillä muitakin esineitä aina kun kohdalle sattuu. Tänään nähtiin konstan menevän kyykkyyn ja ylös ja tanssimaan on Konsta alkanut myös.

Aika hurjalla vauhilla poika oppii koko ajan kaikkea uutta. Vähän turhankin hurjalla vauhilla. Tänää just aattelin että aika uskomatonta, että pian se jo juttelee meille. Ihan outoa. Konstaa kun on jo vuoden pitäny pienenä vauvana joka hyvässä lykyssä kikattaa takaisin niin kohta se varmaan jo tivaa meiltä kaikenlaista...

Aku aloitti jälki-harjoitukset, ja niistä taitaa tulla uusi harrastus. Aku ite tykkäsi kovasti samoin Teemu. Ne hakuharkat alkoi olla liian tylsää Akulle, joten toi jälki on mielekkäämpää. Siinä siis ihminen kävelee pienen matkan metsässä ja pudottaa maahan muutaman esineen ja koiran pitää sitte osata seurata sitä ihmisen menemää reittiä hajun avulla. Aku on nyt pari kertaa käyny sitä harjottelemassa ja tosi hyvin on menny.

Oon nyt useaan otteeseen todennu, että mulla taitaa nykyään olla hattaraa ja saippuakuplia aivot. Kaikki mitä puhutaan hujahtaa tosta hattarasta läpi niin että heilahtaa ja ajatukset on kuin saippuakuplia, Hetken ne kestää ja poks! mitäs mä äsken mietinkään? minne olin menossa? ja mitä olin tekemässä? Miksi seison tässä? ....... Näihin saippuakupliin ja siihen hattaraan yritän vedota kaikki unohtuneet jutut ettäs tiedätte...